Siirtymätapahtuma 2009
Ensi syksynä sudenpennuista seikkailijoihin siirtyvälle Kontionpojat-laumalle ja Kalevan Suuntatyttöjen Perhoset-laumalle järjestettiin siirtymätapahtuma 17.5. Tämän päiväretkimuotoisen tapahtuman tarkoituksena oli jo etukäteen hieman tutustua seikkailijaohjelmaan ja tuleviin seikkailijajoukkueiden johtajiin eli sampoihin niin, että syksyllä siirtyminen uuteen ikäkauteen sujuisi mukavasti ja helposti.
Matkaan lähdimme polkupyörillä Kalevan kirkolta. Ensimmäisellä rastilla Kaupin urheilukenttien lähellä tutustuimme seikkailijoiden partiopaitaan ja siihen kiinnitettäviin merkkeihin.
Seuraavalla rastilla Niihaman polun varressa ihmettelimme seikkailijoiden aktiviteettikorttia ja seikkailijaohjelman rakennetta. Seikkailijaohjelma koostuu neljästä ilmansuunnasta ja väli-ilmansuunnista. Pääilmansuunnat suoritetaan järjestyksessä pohjoinen, etelä, länsi ja itä. Kuhunkin ilmansuuntaan kuuluu noin kaksikymmentä suoritusta eli aktiviteettia. Kunkin ilmansuunnan suorittamiseen kuluu aikaa puoli vuotta, ja kustakin suoritetusta ilmansuunnasta seikkailija saa kompassiruusun nuolen muotoisen merkin partiopaitansa oikeaan hihaan ommeltavaksi.
Kolmannella rastilla aiheena oli seikkailijoiden taitomerkit. Taitomerkkejä on kaikkiaan 52 erilaista, joista suoritetaan seikkailijaohjelman aikana vähintään neljä, joukkueen oman valinnan ja mielenkiinnon mukaan. Taitomerkit ommellaan partiopaidan oikeaan hihaan.
Niihaman majan pihapiirissä vuorossa oli lounastaminen. Kukin ryhmä kokkasi itse nakkikeittoa trangialla. Kuoriminen, pilkkominen ja retkikeittimen käsittely tuntui sujuvan kaikilta varsin mallikkaasti. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Ruuan jälkeen jokainen meistä solmi itselleen oman oranssin osmonsolmun partiohuiviin kiinnitettäväksi merkiksi siirtymätapahtumaan osallistumisesta. Myös vaahtokarkkeja ja makkaraa ehdimme paistaa nuotiolla.
Paluumatkan varrella pysähdyimme toviksi miettimään ja muistelemaan omaa partiopolkuamme: Mitä sudenpentuajasta on jäänyt mieleen, mikä on ollut mukavaa ja mikä ei niin mukavaa, ja miten itse olemme tuona aikana muuttuneet. Suurin osa meistä oli kasvanut, ainakin pituutta, ja mukavia muistoja tuntui olevan roppakaupalla!
Poikkesimme vielä tutustumassa Ilmarinkadun koloon, jossa puunasimme trangiat puhtaiksi ja kiiltäviksi. Kävimme myös läpi oikeat vastukset tulevia sampoja koskeviin kysymyksiin, joita olimme koko matkan ajan yrittäneet salavihkaisesti selvitellä.
Takaisin Kalevan kirkolla olimme juuri sopivasti aikataulussa. Päivästä jäi päällimmäisenä mieleen mahtava auringonpaiste ja innokas joukko tulevia vaeltajia. Ensi syksynä se alkaa!
Teksti: Mikko "Pihlis" Pihlajamäki