Fordson
Harvalla partiolippukunnalla on oma auto. Vielä harvempi näistä kääntää päät keskustassa kruisailtaessa ja saa ihmiset kadulla suorastaan nauramaan (positiivisesti) ja tulemaan hyvälle tuulelle, ja keräämään ihmisiä ympärilleen ihastelemaan ja juttelemaan.
Kalevan Karhuilla tällainen auto kuitenkin on: Fordson vm. -52.
Teknisiä tietoja
- Nimi ja malli: Fordson 10 CWT Estate car 1952
- Moottori: nelisylinterinen, nelitahtinen 1,17 sivuventtiili, 30 Hv
- Henkilöluku: yhteensä 7 henkeä, takana kaatuvat penkit (henkilöpakettimalli)
- Vaihteet: 3 eteen ja pakki. Ykkönen ja pakki ovat täysin synkronoimattomat.
- Huippunopeus: 90 km/h. Suurin järkevä ja siedettävä nopeus 60 km/h.
Historiaa
Lippukunnassa toimi 70 - 90-luvuilla moottorikerho, jossa entisöitiin muun muassa moottoripyöriä ja autoja. 80-luvun alussa silloinen johtaja Mauno "Mane" Siivonen pisti alkuun kunnianhimoisen projektin: Teiskon takametsistä löydettiin autonraato, joka likipitäen kasvoi heinää läpi ja oli jo muutoinkin puoliksi ruostunut ja maatunut. Auton merkiksi paljastui paremmin traktorimerkkinä kuin autona tunnettu Fordson.
Entisöinti-into oli alussa kova - olivathan taannoin kerholaiset entisöineet muun muassa Ford Prefect -henkilöautoja ja tieto-taitoa oli siis yllin kyllin. Auto äkkiä osiksi ja runko hiekkapuhallukseen, jotta päästäisiin sitä sitten kunnostamaan osa osalta ja taas kokoamaan. Tavoitteena oli saada auto jo seuraavana kesänä ajoon... mutta kuinkas kävikään?
Seuraava kesä siirtyi 12 vuotta eteenpäin. Sukupolvet ja miehet vaihtuivat, tallipaikat samoin. Projekti kuitenkin eteni, välillä hiipui, taas nousi. vetäjäksi jäi Jorma "Joppe" Leino. Jossain vaiheessa kori puukaarineen alkoi muistuttaa autoa ja voimansiirtoakin alettiin kunnostaa pikku hiljaa.
Petri "Putte" Uusitalo oli heikkona hetkenään luvannut kasata moottorin ja laittaa sen käyntikuntoon ja aitona Kalevan Karhuna hän myös piti lupauksensa.
Mukana oli loppuvaiheessa aktiivisesti kuusi kaveria: Joppe, Pasi "Pasto" Lehtinen, Timo "Tike" Laine, Tapio "Tapsa" Viljanen, Ari Piiroinen ja Kari "Kake" Koivuluoto. Välillä pinna kiristyi, kun jonkin asian suhteen jokaisella tuntui olevan oma mielipide. Homma kuitenkin eteni, runko hiottiin, maalattiin, ja sähkötyöt etenivät. Ikuisuudelta ja toivottamaltakin tuntunut projekti alkoi pikku hiljaa valmistua, mikä entisestään lisäsi intoa. Välillä oltiin tallilla melkein viikon jokaisena päivänä.
Sitten eräänä päivänä vuonna -92 avautui tallin ovi ja ajoimme koelenkin pihassa. Kaikki oli hyvin, paitsi nopeusmittarin vaijerin kulmakiinnitys oli väärin päin: mittari näytti lukemaa ainoastaan pakilla ja kilometrit vähenivät ajettaessa eteen ja kasvoivat ajettaessa pakilla.
Autolla päästiin katsastuskonttorille pienten vaikeuksien saattelemana: käynti pätki välillä, Koska kukaan ei ollut muistanut kiristää sytytysjohtoja. Leima kuitenkin saatiin 15.5.1992.
Tallipaikka oli pitkään 80-luvulla Pispalan vanhan VPK:n talossa, sitten Messukylän seurakuntatalolla, Epilän nahkatehtaassa, Järvensivulla, Viinikassa. Nykyään auto majailee srk:n tiloissa Tamperetaloa vastapäätä.
Fordson oli ensin tavallisessa rekisterissä kolme vuotta, kunnes vuonna -96 saimme sen museorekisteriin. Ylläpito halpeni, kun vakuutusmaksut olivat enää runsaat 100 mk/vuosi ja nykyään auto tarvitsee katsastaa vain joka neljäs vuosi.
Fordson on ollut esillä monissa erilaisissa tilaisuuksissa, polttari- ja hääajoissa sekä partioparaateissa. Sillä on kyyditetty juhlallisesti sekä karhuja että vieraita ja muuten vaan ajeltu Hämeenkadulla ihmisiä hauskuttamassa. Onpa Fordson päässyt Pääesiintyjät-nimisen orkesterin CD-levyn kanteenkin. Fordson on aikojen saatossa osoittautunut melkoisen luotettavaksi kulku peliksi. Vaikeuksia on toki ollut, mutta aina on selvitty ilman hinausköyttä pois. Esimerkiksi kerran Rämsööstä tullessa bensapumppu lakkasi toimimasta, kun akselitappi liukui pois, mutta auto saatiin perille "tiputuksessa": bensapullo kattoon roikkumaan ja siitä lapolla letkua pitkin bensaa kaasuttimeen!